Minä & Vantaa
Minä & Vantaa – yhteinen historiamme alkaa 70-luvulta. Kasvoin ja vartuin Martinlaaksossa, jossa kävin ensin peruskoulun upouudessa Kivimäen koulussa sekä myöhemmin valmistuin ylioppilaaksi Martinlaakson lukiosta. Maailmalla kierreltyäni palasin millenniumin vaihteessa takaisin Vantaalle ja asetuin perheineni Hämeenkylään. Tänä päivänä 5-henkinen perheemme asuu, harrastaa – erityisesti jalkapalloa – ja nauttii elämästä kulttuurihistoriallisissa maisemissa Kuninkaantien varrella.
Oma vapaa-aikani menee melko mukavasti lasteni harrastusten parissa, sillä kaikki kolme kouluikäistä poikaani pelaavat jalkapalloa VJS:ssä eli Vantaan Jalkapalloseurassa. Harrastuksiin kuskaaminen sekä myös itse joukkuetoimintaan osallistuminen toki vie aikaa, mutta mikä onkaan hienompaa kuin voida tukea omien lasten ja heidän kavereidensa harrastamista. Tähän mennessä tutuksi on tullut niin valmentajan, apuvalmentajan, joukkueenjohtajan kuin myös pelinohjaajan tehtävät eri ikäluokkien joukkueissa. VJS on muuten yksi Suomen suurimpia jalkapalloseuroja, joka tätä nykyä liikuttaa yli kahta tuhatta nuorta sekä myös aikuista nahkakuulan perässä juoksijaa.
Meille länsi-vantaalaisille sellaiset lyhenteet kuin EVU, PuHu, SB Vantaa, Keika, VVS ja PK-35 ym. ovat monelle rakkaita urheiluseuroja, jotka ovat liikuttaneet lukemattomia nuoria ja vähän varttuneempiakin jo vuosikymmeniä. Itsellänikin on jo kultaiselta 70-luvulla asti kantavia mahtavia muistoja Vantaan Salamoista, jonka riveissä harrastin yleisurheilua. Näiden ja muidenkin alueemme harrastustoimintaa ylläpitävien seurojen ja kerhojen toimintaa ei voi rahassa mitata ja on kaikkien etu tukea niitä monin eri tavoin kaupungin toimesta.
Harrastustoiminnan kehittäminen Länsi-Vantaalla
Poliittinen heräämiseni
SE uutinen Hesarissa 19.8.2013 Tuomelan koulun lakkautuksesta, joka sai kahvit monella hämeenkyläläisellä väärään kurkkuun.
Tämä jo lähes neljä (!) vuotta sitten käynnistynyt tapahtumasarja, jossa Vantaan kaupunki täysin varoittamatta ja kirkkaalta taivaalta ilmoitti lakkauttavansa terveen, toimivan ja tarpeellisen 200 oppilaan lähikoulun käynnisti prosessin, jonka seurauksena mm. luet nyt tätä nettisivua. Miksei 200-paikkainen toimiva lähikoulu saa jatkaa alueensa lähikouluna, vaan alueen lapset sirotellaan useaan ympäistössä sijaitsevaan kouluun? Vantaan virkamiehet sen enempää kuin poliittiset päättäjätkään eivät ymmärrä lähikoulun tärkeyttä pienille koululaisille ja heidän vanhemmilleen.
TUOMELAN KOULUN LAKKAUTTAMINEN KÄYNNISTI KETJUREAKTION
Miksi Tuomelan koulun lakkauttaminen on suurempi asia kuin, että se olisi vain yhden alueellisesti tärkeän lähikoulun lakkauttaminen? Vastaus on, että Tuomelan lakkauttaminen käynnisti Länsi-Vantaalla ketjureaktion, jossa kaikkien alueen koulut pääsivät tahtomattaan osallisiksi: Tuomelasta oppilaat jaettiin aluksi kolmeen eri kouluun, joissa kaikissa jo ennalta tiedettiin oppilaspaikkojen olevan riittämättömiä. Näistä kouluista sitten päätettiin lähettää oppilaita viereisiin kouluihin, joihin jälleen syntyi tilanne, etteivät oppilaspaikat riittäneetkään, jolloin taas piti lähettää oppilaita toisiin kouluihin. Virkamiesten lyhytnäköisys sai kerralla koko Länsi-Vantaan koulutilanteen sekaisin, joten ei ole ihmekään jos vanhemmat muuallakin kuin Hämeenkylässä nousivat vastustamaan moista tyhmyyttä.
Tahtomattani jouduin itsekin perehtymään läheisesti Vantaan kunnallispolitiikkaan ja todistamaan sen likaisuutta ja epämiellyttävän ammattitaidotonta johtamista osallistuessani muiden kouluaan puolustavien asukasaktiivien kanssa kampanjointiin mielestämme tärkeän asian puolesta. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuli noustua barrikadeille (ihan kirjaimellisesti) itselle tärkeän asian puolesta – jopa useaan kertaan. Myös TV:hen asian tiimoilta tuli päädyttyä: A-Studion ohjelma Tuomelan koulun lakkautuksesta marraskuulta 2013. Kaiken huippu (?) oli kuitenkin yhteisesiintyminen mahtavien hämeenkyläläisten aktiivien kanssa Tikkurilan kaupungintalolla, jossa lauloimme (!) Vantaan päättäjille uudelleen sanoitettua Rotestilaulua. Video tapahtumasta on nähtävissä täällä (”laulelumme” alkaa n. 1:50 min. kohdalla).
Jos kuntalaisten ääntä ei kuunnella eikä tehtyjä virheitä suostuta myöntämään, niin jossain on vikaa. Jos nämä viat voi korjata vain osallistumalla itse asioista päättämiseen, niin olkoon sitten niin – muutetaan asioita sisältä käsin. Tästä syystä liityin Kokoomukseen, joka kaikista puolueista on lähimpänä omia arvojani: yksilönvapaus päättää omista asioistaan sekä sivistyksen ja yritystoiminnan edistäminen yhteiskunnassamme on tärkeä tavoite, vaikkei näiden toteutumista välttämättä nykypolitiikassa aina näekään.
Haluan omalla toiminnallani vaikuttaa siihen, että Vantaan kaupunki osallistuu jatkossakin asukkaidensa erilaisten harrastusmahdollisuuksien tukemiseen siltä osin kuin se on mahdollista. Länsi-Vantaalla kaivataan niin nuorille kuin aikuisille mahdollisuuksia harrastaa eri asioita, joko urheilullisia, kulttuurillisia tai muulla tavoin kehittäviä. Tai sitten vain tarvitaan yhteisiä tiloja nuorille – miksei myös aikuisille, erityisesti varttuneimmille – kokoontua. On kaupungin tehtävä – ja ennen kaikkea myös etu – huolehtia kokoontumispaikkojen ja harrastetilojen riittävyydestä sekä mahdollisuuksien mukaan osallistua niiden pitämiseen kunnossa.
